Konttoripäällikkö Ture Ilmosen nimeä kantavan huoneen taustalla elää aika, jolloin Ilmoset asuivat Verlassa pitkään. VB1 oli ennen kaikkea koti. Huoneen ikkunasta avautuu maisema Verlan kosken alajuoksulle Vähä-Kamposelle. Veden liike ja vuodenaikojen vaihtelu näkyvät ja tuntuvat.
Huoneen rakenne ja varustelu
Kauniisti entisaikaa kunnioittaen remontoitu yläkerran romanttinen huone. Huoneen ikkunasta avautuu maisema metsään, jonka honkien runkojen välistä kimaltelee Verlan ko. , jossa majoittuu 1-2 henkilöä. Huoneessa on kompakti kylpyhuone WC-llä ja omalla ilmanvaihdolla.
Vuoteet, 2kpl 90×200cm
yöpöytä
lipasto
vesikiertoinen keskuslämmitys
puulattia
naulakko
pöytä ja tuoli
maksuton Wi-Fi
kylpyhuone: suihku/WC
hiustenkuivain
lattiakuivain
peili
ilmanvaihto
Talon säännöt ja ehdot
Jokainen VB1 Ilmosessa majoittuva sitoutuu talon sääntöihin sekä yleisiin ehtoihin.
Konttoripäällikkö Ture Magnus Ilmonen
Ture Magnus Aleksander Ilmonen (1890–1958) oli Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan konttoripäällikkö, jonka elämässä yhdistyivät kansainväliset työvuodet Bakussa ja pitkä, rauhallinen arki Verlan tehdasyhteisössä. Hänestä piirtyy kuva hiljaisena ja ystävällisenä ihmisenä, jolla oli poikkeuksellisen laaja sivistys ja monia intohimoisia harrastuksia – ja jonka koti kertoi hänen maustaan, taidoistaan ja keräilijän luonteestaan.
Lähtökohdat ja perhe
Ture syntyi 1.12.1890 Helsingissä ja kastettiin siellä, mutta perheen tausta kytkeytyi myös papistoon: isä Robert oli Turen syntymän aikaan kappalaisena Ristiinassa. Perhe muutti myöhemmin Askolaan, jossa isä toimi apupappina, ja kirkonkirjojen merkintöjen mukaan perhe asui Askolassa vuosina 1891–1914. Äiti Maria Sofia (o.s. Sturen) oli syntynyt Helsingissä ja opiskellut Taiteenystävien piirustus- ja taidekoulussa, ja tekstin mukaan taidetaipumukset ovat saattaneet periytyä Turelle tätä kautta.
Matka maailmalle: Baku
Ture kävi neljä vuotta oppikoulua ja pääsi vuonna 1909 Helsingin kauppiaiden kauppakouluun (perustettu 1908), mikä antoi hänelle käytännöllisen, kansainväliseenkin työhön sopivan pohjan. Passin saatuaan 6.10.1913 hän lähti Bakuun ja työskenteli ensin Nobelilla ja syksystä 1917 alkaen Kymin osakeyhtiön palveluksessa. Myöhemmin 60-vuotisjuttuun pohjautuen hän toimi Bakussa mm. Ludvig Nobelin konetehtaalla kirjeenvaihtajana, siirtyi 1.10.1917 Kymin Oy:n Bakun konttoriin ja työskenteli siellä kirjanpitäjänä ja prokuristina.
Verlan konttoripäällikkö
Venäjän vuosien jälkeen Ture palasi Suomeen ja oli syksyllä 1921 kirjanpitäjänä Kuusankoskella Kymin yhtiön palveluksessa. Verlassa pariskunta näkyy henkikirjassa 1926, jolloin Ture on merkitty konttoristiksi, ja syntymäpäiväjutun perusteella hänen palveluksensa Verlan yhtiössä alkoi 16.4.1926. Hän eteni Verlan tehtaan konttorissa konttoripäälliköksi, ja 1950 julkaistu juhla-artikkeli kuvaa häntä paitsi tehtaan avainhenkilönä myös persoonana, jonka kanssa keskustelu oli “aina mielenkiintoinen ja antoisa” hänen kirjallisuudentuntemuksensa vuoksi.
Koti, luonne ja harrastusten maailma
Turesta välittyy kuva ihmisestä, joka rakensi sisältäpäin rikkaan elämän: 60-vuotisjutussa hänen harrastuksikseen luetellaan arkeologia, postimerkkien keräily, urheilukalastus, kukkaviljely, taidemaalaus ja kirjallisuus, ja todetaan hänen saavuttaneen asiantuntijoiden tunnustusta näillä alueilla. Samassa tekstissä mainitaan myös “harvinaisen suuri ja edustava” vanhojen aseiden kokoelma, mikä viittaa pitkäjänteiseen keräilyyn ja silmään esineiden historialliselle arvolle. Häntä kuvataan hiljaiseksi, ystävälliseksi ja huumorintajuiseksi – sellaiseksi, joka ei välttämättä ollut kylän äänekkäin hahmo, mutta jonka läsnäolo tuntui keskustelussa ja kodin ilmapiirissä.
Verlan vuodet ja elämän päätepiste
Ilmoset asuivat Verlassa vuoteen 1956 asti ja muuttivat sitten Kouvolaan. Ture kuoli Kouvolassa huhtikuussa 1958. Tekstin havainnon mukaan Ilmoset olivat VB1-talossa ainoat vakituisesti asuneet, mikä tekee talosta eräänlaisen muistijäljen: paikka ei ole vain rakennus, vaan yhden pitkän elämänvaiheen kehys.
